Kuka minä olen?
Herman Hessen vuonna 1927 julkaistu Arosusi on romaani, joka on osittain omaelämäkerrallinen. Arosusi teosta on pidetty myös Hessen luetuimpana ja tunnetuimpana romaanina. Kirjan on kustantanut WSOY ja kääntäjänä toimi Eeva-Liisa Manner.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat Saksaan ja kirjan päähenkilönä toimii Harry Heller hieman erakoitunut ja omaalaatuinen mies. Harrylla on kaksi persoonaa; toinen on verenhimoinen susi, jotai hän itse kutsuu arosudeksi ja toinen puoli hänestä on sivistynyt. Kirja perustuukin suurimmaksi osaksi Harryn pohdintaan omasta itsestään. Harry taistelee sen välillä haluaako hän olla onnellinen arosutena, mutta hyljeksitty erakko vai sivistynyt ja yhteiskuntaan sopiva, mutta kykemätön olemaan onnellinen.
Kirjan muita mainittavia henkilöitä ovat Hermine ja Pablo. Hermine on niin sanotusti Harryn pelastaja täydellisestä erakoitumisesta. Harry kärsii identiteettikriistään niin pahasti, että on ajautua itsemurhan partaalle. Hermine kuitenkin auttaa Harrya saamaan taas kiinni normaalista elämästä. Harry ihailee jollain tasolla yli-ihmisiä eli ihmisiä jotka eivät välitä leikkiä sivistyneitä tai aatelisia. Pablo on juuri tälläinen ihminen ja hän opettaakin Harrylle elämää.
Romaanin lukeminen oli mielestäni ajoittan hankalaa johtuen Hessen vaikeista sanavalinnoista ja hienostuneesta kielestä. Kirjan lukeminen vaatii keskittymistä ja syventymistä siihen. Psykoanalyyttiset pohdinnat, joita teos sisältää runsaasti ovat erityisen vaiketa luettavaa ja ajoittan hieman tylsistyttäviä. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että Harryn persoonan etsintää katsotaan myös psykologisesta näkökulmasta ja sitä pohditaan syvällisesti.
Teoksen henkilöihin syvennytään todella tarkasti. Kirjailija pyrkii kuvaamaan henkilöiden ja erityisesti päähenkilön pään sisällä tapahtuvia asioita. Toisaalta tämän ei luulisi jättävän mitään arvailun varaan, mutta itselleni psykoanalyyttiset pohdinnat eivät kuitenkaan aivan täysin auenneet. Olisin ehkä kaivannut enemmän etenevää kerrontaa ja juonelle suurempaa roolia. Harryn vaikean itsepohdiskelun takia oli välillä myös vaikea hahmottaa vaikuttivatko hänen ympärillään elävät ihmiset häneen negatiivisesti vai positiivisesti. Esimerkiksi Pablosta olisi voinut sanoa hänen opettaneen Harrylle elämää, mutta myös vaikuttaneen Harryn erakoitumiseen.
Tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen aikaan Saksassa. Miljöötä ei teoksessa kuvata erityisen tarkasti, koska psykologinen kerronta ja pohdinta vie suuren osan teksistä. Kuitenkin tämä sodan jälkeinen aika saattaa vaikuttaa kirjan huonoon vastaanottoon ja onkin varmasti yksi syy miksi se on kielletty. Uskon myös, että 1900-luvun alkupuolella jolloin kirja julkaistiin ei oltu totuttu näin rankkoihin aiheisiin. Vaikka kirja ei suoranaista fantasiaa olekaan, mutta luulen senkin olevan osa syyllinen teoksen kieltämiseen.
Omaelämäkerrallisen kirjasta tekee Hessen omassa elämässään kokemat vaikeudet samalla kun hän kirjoitti kirjaa. Kirjan päähenkilön Harrynkin kohtalo jää hieman avoimeksi. Hän ilmeisesti jatkaa kamppailuaan itsensä löytämisestä, eikä pelastusta tunnu löytyvän.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat Saksaan ja kirjan päähenkilönä toimii Harry Heller hieman erakoitunut ja omaalaatuinen mies. Harrylla on kaksi persoonaa; toinen on verenhimoinen susi, jotai hän itse kutsuu arosudeksi ja toinen puoli hänestä on sivistynyt. Kirja perustuukin suurimmaksi osaksi Harryn pohdintaan omasta itsestään. Harry taistelee sen välillä haluaako hän olla onnellinen arosutena, mutta hyljeksitty erakko vai sivistynyt ja yhteiskuntaan sopiva, mutta kykemätön olemaan onnellinen.
Kirjan muita mainittavia henkilöitä ovat Hermine ja Pablo. Hermine on niin sanotusti Harryn pelastaja täydellisestä erakoitumisesta. Harry kärsii identiteettikriistään niin pahasti, että on ajautua itsemurhan partaalle. Hermine kuitenkin auttaa Harrya saamaan taas kiinni normaalista elämästä. Harry ihailee jollain tasolla yli-ihmisiä eli ihmisiä jotka eivät välitä leikkiä sivistyneitä tai aatelisia. Pablo on juuri tälläinen ihminen ja hän opettaakin Harrylle elämää.
Romaanin lukeminen oli mielestäni ajoittan hankalaa johtuen Hessen vaikeista sanavalinnoista ja hienostuneesta kielestä. Kirjan lukeminen vaatii keskittymistä ja syventymistä siihen. Psykoanalyyttiset pohdinnat, joita teos sisältää runsaasti ovat erityisen vaiketa luettavaa ja ajoittan hieman tylsistyttäviä. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että Harryn persoonan etsintää katsotaan myös psykologisesta näkökulmasta ja sitä pohditaan syvällisesti.
Teoksen henkilöihin syvennytään todella tarkasti. Kirjailija pyrkii kuvaamaan henkilöiden ja erityisesti päähenkilön pään sisällä tapahtuvia asioita. Toisaalta tämän ei luulisi jättävän mitään arvailun varaan, mutta itselleni psykoanalyyttiset pohdinnat eivät kuitenkaan aivan täysin auenneet. Olisin ehkä kaivannut enemmän etenevää kerrontaa ja juonelle suurempaa roolia. Harryn vaikean itsepohdiskelun takia oli välillä myös vaikea hahmottaa vaikuttivatko hänen ympärillään elävät ihmiset häneen negatiivisesti vai positiivisesti. Esimerkiksi Pablosta olisi voinut sanoa hänen opettaneen Harrylle elämää, mutta myös vaikuttaneen Harryn erakoitumiseen.
Tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen aikaan Saksassa. Miljöötä ei teoksessa kuvata erityisen tarkasti, koska psykologinen kerronta ja pohdinta vie suuren osan teksistä. Kuitenkin tämä sodan jälkeinen aika saattaa vaikuttaa kirjan huonoon vastaanottoon ja onkin varmasti yksi syy miksi se on kielletty. Uskon myös, että 1900-luvun alkupuolella jolloin kirja julkaistiin ei oltu totuttu näin rankkoihin aiheisiin. Vaikka kirja ei suoranaista fantasiaa olekaan, mutta luulen senkin olevan osa syyllinen teoksen kieltämiseen.
Omaelämäkerrallisen kirjasta tekee Hessen omassa elämässään kokemat vaikeudet samalla kun hän kirjoitti kirjaa. Kirjan päähenkilön Harrynkin kohtalo jää hieman avoimeksi. Hän ilmeisesti jatkaa kamppailuaan itsensä löytämisestä, eikä pelastusta tunnu löytyvän.
Hyvä! Täsmennä vielä kirjan sensuuria ja vastaanottoa. Tässä yksi vinkki osoitteesta http://www.sparknotes.com/lit/steppenwolf/context.html
VastaaPoistaThe publication of Steppenwolf in 1927 caused a scandal, as the novel’s candid accounts of the corrupt elements of a city disappointed readers who had become accustomed to Hesse’s highly spiritual works. Critics claimed that the novel was too obviously confessional, as it sprang out of a crisis in Hesse’s own life. He wrote the novel after the failure of his first marriage and the collapse of his brief second marriage. Indeed, Hesse, who was shy and had always felt most comfortable at home, had gone on something of a socializing rampage, frequenting the bars and dance halls of Zurich. He spent most of his days drinking alcohol and most of his nights writing self-pitying poems (written before, but published after, the publication of Steppenwolf). These poems, which offer a painfully honest record of Hesse’s alcoholism, suicidal tendencies, and sense of mental and physical estrangement, serve as interesting companion pieces to the novel.
By the end of 1926, Hesse abandoned his self-indulgent lifestyle and retired to the solitude of his country retreat in Switzerland. Hesse’s work fluctuated widely in popularity during his career and has continued to do so since. His outspokenly pacifist novels were vilified and banned in Nazi Germany but were celebrated after World War II. In America, the Beat generation of the 1950s and the hippies of the 1960s enthusiastically embraced Hesse’s blend of Eastern philosophy and existentialism. Today, Hesse is acknowledged as one of the most influential German authors of the twentieth century, and he is widely respected for fusing elements of philosophies from around the globe in his work. Hesse’s efforts earned him the Nobel Prize for Literature in 1946. He died in 1962 at his home in Switzerland.